25. marraskuuta 2013

Muutoksen tuulia jälleen kerran

Parin viikon hiljaiselo hurahti ihan huomaamatta, eikä se ole johtunut siitä, etteikö olisi mitään kerrottavaa - päinvastoin! Tässä on ollut niin paljon ajattelemista ja pohtimista, elämän uudelleen järjestelyä ja suunnittelua, ettei kerta kaikkiaan voimat ole enää riittänyt pistämään ajatuksia sanoiksi. 

Jo ensimmäisen miehen työviikon aikana kävi selväksi, että Turusta Helsinkiin matkustaminen päivittäin on aivan liian rankkaa. Joka aamu, kun heräsin 4.30 viemään miestä bussille, päätin, että todellakin irtisanon itseni ja muutan Helsinkiin. Tällaisesta elämänrytmistä tule yhtään mitään! Päivän mittaan töissä sitten mieli aina muuttui: työn, työkavereiden ja harrastusten kokonaan uudelleen järjestäminen tuntui ihan mahdottomalta. Kävin tätä rumbaa läpi viikon - joka aamu heräsin muutto haluisena ja illalla menin nukkumaan toivoen, ettei tarvitsisi muuttaa. Mies osasi sitten tehdä päätöksiä paremmin kuin minä. Toisen työviikon alkupuolella hänellä oli yksiö katsottuna Helsingistä, seuraavalla viikolla tehtiin vuokrasopimus ja eilen sitten muutettiin Murat Helsinkiin. 

Päätös siitä, että minä jään Turkuun muodostui enemmän vahingossa kuin tarkoituksella. Pallottelisin varmasti vieläkin kahden vaiheella, ellei Murat olisi tässä asiassa ottanut ohjia käteen. Olin hyvin haluton muuttamaan Helsinkiin, toisaalta olen edelleen hyvin haluton asumaan erillään. Loppujen lopuksi näin on varmaan aluksi kuitenkin parasta. Minulla on kuitenkin vakituinen työsuhde, täydet lomat, loistavat työkaverit ja ystäviä Turussa. Miehen työsopimus on alustavasti vuoden määräaikainen, joten ensi syksystä taas ei voi varmasti tietää. Olisi vähän lyhytnäköistä pistää nyt kaikki uusiksi vauhdilla. Mielummin katsellaan rauhassa. Voihan se olla, ettei hän edes viihdy vuotta kauempaa tuossa työssä tai jostakin syystä työsopimus ei jatku. Näistä kun ei ikinä tiedä!

Nyt on vaan todella kummallinen olo. Meidän 3h+keittiöstä yksi huone ammottaa tyhjyyttä. Se oli "Muratin huone", lähinnä siis työ- ja vierashuone, jossa oli mukavat olosuhteet opiskella rauhassa. Sieltä tavarat lähtivät Helsinkiin, eikä ikkunoissa ole edes verhoja. Eilen illalla, kun tulin kotiin Helsingistä, oli pakko vetää vain ovi kiinni ja kieltää huoneen olemassa olo. Tiedän, olen hölmö, kun eihän tässä olla kuin 4-5 yötä viikossa eri osoitteissa ja välimatkakin on vain 160 kilometriä. Asiat voisi siis olla huonomminkin, mutta ei se silti helppoa ole. 

Ollaan siitä poikkeuksellinen monikulttuurinen pari, että yleensä suhteen kehittymisen vaiheet on muilla ihan päinvastaiset. Ensin tutustutaan ja eletään kaukosuhteessa, sitten muutetaan samaan maahan ja yhteiseen kotiin. Me ollaan asuttu yhdessä melkein koko seurusteluajan ja nyt 4,5 vuoden jälkeen muutetaan erilleen. Ihan pöhköä, ja näin sanottuna kuulostan ihan idiootilta, kun jäin tänne. Mutta tällä aikataululla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta siirtää mun elämää Helsinkiin järkevästi. Ja taas mies ei olisi jaksanut reissaamista enää yhtään viikkoa.

Tämä kaikki tietää myös sitä, että tämä kolmio on todellakin liian iso ja kallis yhdelle ihmisille. Olen kuumeisesti yrittänyt löytää kotia Turusta, ja pari asuntotarjoustakin olen saanut, mutta yksikään niistä ei ole tuntunut siltä, että tuosta tulee minun koti. Kaiken lisäksi ne ovat olleet budjetin yläkantilla, joten olen sitten surutta hylännyt tarjoukset. Asunnon etsintä vain on piinallista, kun kaikki alkaa näyttää samalta, eikä mikään näytä potentiaaliselta. Asunnot ja osoitteet menee sekaisin ja pyörii päässä yhtenä sekasortona. Olen kyllästynyt jo monta kertaa ja silti aloittanut alusta. Olen repinyt hiuksia päästä, luovuttanut, kiukutellut ja manannut. Mikään ei kuitenkaan auta, koska meillä on vain tämä viikko aikaa löytää uusi koti. Tästä asunnosta on nimittäin päästävä eroon mahdollisimman pian ja irtisanomisaika on yksi kalenterikuukausi.

Sellaista tänne. Vähän on nuppi sekaisin ja alkaa tulla yleinen väsymys kaikkiin muutoksiin. Yleensäkään kun en pidä muutoksista yhtään. Kaiken lisäksi sillä aikaa, kun vein Muratia Helsinkiin, Turkuun oli tullut talvi. Pitäisiköhän se käsittää universumin tapana yrittää piristää vai masentaa entisestään?



2 kommenttia:

  1. No onpas, toivottavasti saatte arjen rullaamaan, toivottavasti vapaat sattuu yhteen ja paasette nakemaan silloin, tsemppia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Onneksi molemmilla on toimistotyöaika, niin viikonloput on aina vapaata.

      Poista