3. marraskuuta 2013

Asioilla on tapana järjestyä

Elämä on siitä kummallinen kapistus, että kun yksi asia järjestyy parhain päin, se sotkee kaikki muut asiat jollakin tavalla. Koskaan ei ole tilannetta, että kaikki olisi kohdallaan, vaikka periaatteessa olisikin vähään ja helposti tyytyväinen. Mä en ole perusluonteeltani varsinaisesti valittaja, mutta ahdistun helposti epätietoisuuden takia, ja ahdistuksen kautta tulee sitten valitettua. Epätietoisuus taas aiheuttaa muutosvastaisuutta, ja aina kun tulee muutos elämään, olen sitä vastaan riippumatta siitä onko muutos hyvästä vai pahasta.

Tällä kertaa muutos aiheutuu hyvän asian takia. Murat aloittaa huomenna oman alan työt. Onnekas saa tehdä töitä turkiksi Suomessa, ja kaiken lisäksi raasu joutuu matkustamaan jonkin verran työn takia Istanbuliin. Kuulostaa kurjalta, eikö. Ongelma, tai muutos, tässä on se, että työpaikka on toisella paikkakunnalla. Viikon verran on nyt kuumeisesti mietitty, että miten järjestetään asuminen ja elämä ylipäänsä. Muutetaanko molemmat, vai asutaanko eri paikkakunnilla, vai matkustaako Murat täältä joka päivä pari tuntia töihin ja takaisin.

Näin nopealla aikataululla minä en saa töitä järjestymään muualle, eikä tästä asunnostakaan niin vain lähdetä. Joudutaan siis ainakin jonkin aikaa elämään jonkinlaisessa välitilassa, jossa ei tiedetä missä oikeasti asutaan kuukauden päästä. Rankkaa tulee olemaan aivan varmasti riippumatta siitä mikä vaihtoehto lopulta valitaan. Varsinkin fyysinen väsymys iskee molemmille, jos Murat kulkee bussilla töihin, se tietää minullekin kello 5.00 herätyksiä joka aamu. Meiltä kun ei kulje busseja linja-autoasemalle noin aikaisin aamulla. Autoakaan en voi luovuttaa kokonaan miehen käyttöön, koska minun työpaikalle ei pääse lainkaan julkisilla.

Kaiken lisäksi tämä uusi paikkakunta - Helsinki - ei todellakaan houkuta millään tavalla. En ole koskaan halunnut pääkaupunkiseudulle asumaan ja pelkkä ajatus siellä asumisesta tuntuu todella vieraalta ja jopa kamalalta. Helsinki tuntuu kiireiseltä, liian isolta ja jotenkin monimutkaiselta. Mulla on siellä sellainen olo, että olen ulkomailla - tosin jossakin sellaisessa paikassa, missä en haluaisi olla.

Asenne on varmasti suurempi ongelma kuin Helsinki itse. Varmasti pienellä tsempillä saisi Helsinginkin tuntumaan ihan hyvältä vaihtoehdolta. Sitä paitsi en halunnut Turkuunkaan muuttaa, mutta täällä sitä ollaan ja hyvin viihdytään. Kai kaikkeen tottuu. On silti väsyttävä ajatus pistää kaikki taas uusiksi, kun vasta vuosi on elämää täällä takana, ja juuri saatu kaikki muuten kulkemaan omalla hyvällä radallaan. 

Paljon on pohdittavaa, punnittavaa ja tutkittavaa edessä. Jokaisessa vaihtoehdossa on omat hyvät ja omat huonot puolensa. Ei kai sitä auta kuin tehdä listaa plussista ja miinuksista, ja sitä kautta yrittää valita se paras ratkaisu. En tiedä miten se sitten käytännössä oikeasti onnistuu. Uskon kuitenkin isäni viisauteen. Hän aina muistutti, että asioilla on tapana järjestyä.

2 kommenttia:

  1. Hei! Helsingissäkin erilaisia paikkoja, missä asua. On keskustaa, on laitakaupunkia, on lähes maaseutua. Pidemmän päälle tuo reissaaminen käy hankalaksi.Helsinki on mahdollisuuksia täynnä, antakaa Helsingille mahdollisuus! :)

    Saako udella vähän enemmän Muratin työpaikasta? Ainakin millä alalla hän työskentelee? Ei nimittäin kuulosta yhtään huonolta tuo oman äidinkielen puhuminen ja matkustelu Istanbuliin. :)

    VastaaPoista
  2. Moikka! Joo, mä uskon kyllä, että Helsingissä on erilaisia alueita, ja asuuhan siellä puoli miljoonaa suomalaista, että ei se ihan huono paikka voi olla ;) suurin ongelma on varmasti oma asenne, jossa olisi kyllä korjailtavaa Helsingin osalta. Mä en myöskään ole erityisen innoissani Helsingin vuokratasosta. Edullisia asuntoja toki löytyy kauempaa, mutta tuntuu ajatuksen tasolla typerältä, että työmatka saman kaupungin sisällä voi olla tunninkin. Oot kyllä oikeassa, että matkustelu käy pidemmän päälle rankaksi. Ehkä meidän pitää jakautua kahteen kaupunkiin?

    Murat on töissä myynti- ja markkinointialalla isohkossa kansainvälisessä yrityksessä :) hän on itse kovin innoissaan, että pääsee käymään kotona työn ohella. Ja se että saa puhua omaa äidinkieltä on kyllä iso plussa. Vaikka osaisi vierasta kieltä kuinka hyvin, ilmaisu omalla äidinkielellä on aina mukavampaa :)

    VastaaPoista