27. lokakuuta 2013

Villit sinkkupäivät on takana

Poikamiestytön kaksi viikkoinen alkaa olla ohi, ja Murat tulee huomenna kotiin. Aika on mennyt tosi nopeasti, vaikka ensimmäisen viikon jälkeen olinkin sitä mieltä, että nyt riittäisi sinkkuilu. Yritin ensin keksiä kauheasti touhua, mutta lopulta päätin vain olla tekemättä töiden jälkeen mitään.  Halusin kokeilla mitä se on olla vaan ihan yksin, ja toisaalta halusin ainakin yrittää nauttia siitä ajasta, jonka voin käyttää niin kuin haluan eikä tarvitse huomioda toista.

Sain huomata, että meillä ei roskat kävele yksin ulos, eikä astianpesukone tyhjenny ja täyty yksinään. Suklaamuffinsitkaan eivät kadonneet päivän aikana mystisesti pöydältä. Huomasin sellaisenkin, ettei kukaan muu keksi ruokaa, saati sitten valmista sitä. Kaupassa joutui käymään ihan itse, ja vaikka se ei vielä olekaan epänormaalia, niin jouduin kantamaan kaiken yksin autoon, ja autolta kotiin - ja se on epänormaalia. Jouduin myös ihan itse nostamaan ulkovarastosta talvirenkaat autoon, ja sitten taas kesärenkaat varastoon. 30 litran multasäkki sai melkoista pahoinpitelyä ennen kuin se löysi tiensä autosta takapihalle. Jännittävän tv-sarjan kohdalla piti vain halata tiukasti tyynyä, kun ei ollut tukea ja turvaa viereisessä huoneessa. Vaikeinta kuitenkin oli varmaan olla yksin omien ajatusten kanssa, kun niitä ei voinut jakaa. Äitikin oli lomamatkalla, eikä hänelle voinut soittaa, joten kahden viikon aikana olen saanut aikaan omassa päässäni sellaisia kriisejä, että niihin ratkaisun keksimällä, keksii varmastii myös maailmanrauhan. Mutta jos jotain huonoa, niin jotain hyvääkin: arvostan taas arjen jakamista toisen kanssa paljon enemmän.

Periaatteessa Murat on kyllä ollut tavoitettavissa kokoajan, ja jos jokin painoi mieltä, olisin kyllä voinut soittaa. Huolet ei kuitenkaan nyt niin vakavia ollut, että olisin halunnut hänen rauhaansa perheen kanssa liikaa häiritä kriiselypuheluilla. WhatsApp on ollut kyllä kovassa käytössä, ja ensimmäisen viikon ajan Viper, kun Muratin oma puhelin ei toiminut. Jostain syystä rekisteröity puhelin oli blokattu niin suomalaisella kuin turkkilaisella sim-kortilla verkosta pois. Asian selvittelyyn meni aikaa bayramin takia, mutta kun Murat vihdoin pääsi asiaa selvittämään, ratkaisuna oli yksinkertainen ohjelmistopäivitys. Jokin Samsung Galaxy S2:sen versioista sekoitti asioita ja koko käyttöjärjestelmä piti päivittää. Sen jälkeen luuri toimikin taas kuin unelma. Puhelut me hoidettiin numeron eteen lisättävillä numeroilla, joiden kanssa kännykästä kännykkään puhelut maksoi 16 senttiä minuutilta. Tietenkin vastaanottajalle näistä tuli kuluja myös, mutta siitä huolimatta puhelut oli edullisia. Ilman tätä kaikkea kaksi viikkoinen olisi ollut varmasti hankalampi, mutta enköhän siitä huolimatta olisi henkiin jäänyt ;) Ihana kuitenkin palata normaaliin arkeen, varsinkin kun uudet tuulet taas puhaltaa. Siitä enemmän myöhemmin.

Nyt pitäisi vielä siivota poikamiestytön elämän jäljet ja sitten voin jäädä jännityksellä odottamaan huomista, miestä ja tuliaisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti