Viime viikko oli todella hevospainotteinen, - ja näköjään tämä viikko jatkaa samalla linjalla. Sehän ei suinkaan ole valittamisen aihe, vaan erityisen positiivista, mutta tallilla juokseminen aiheuttaa sitten sen, että ei kerkeä kirjoittamaan mielessä pyöriviä asioita ylös. Olisin halunnut heti viime torstaina jo kirjoittaa ajatuksiani tänne blogiin, mutta töiden jälkeen saa äkkiä itselleen kiireitä aikaan. Syy, miksi halusin kirjoittaa oli tietenkin herra Kari Vepsä. Kävin Vepsän kurssilla keskiviikkoiltana kuuntelemassa ja katsomassa miten hevosia kuuluisia oikeasti käsitellä. Kurssilla sai paljon aihetta ajatella, ja monessa asiassa olinkin Vepsän kanssa samaa mieltä. Välillä tosin tuli sellainen olo, että Vepsästä oli kuoriutumassa potentiaalinen kukkahattusetä. Oli kuitenkin ilo nähdä hänen tapaansa käsitellä hevosta, ja miten nopeasti hevosen kanssa päästiin ongelmasta eroon ihan pienellä treenillä.
 |
| Kari Vepsä lastausongelmaisen hevosen kanssa |
Vepsän perusajatustahan on, että kaikki lähtee liikkeelle hevosen kanssa johtajuudesta. Hevonen on laumaeläin, mutta myös saaliseläin, ja sen vaistot pakottavat sen miettimään kokoajan kuinka selvitä hengissä. Hevosten lauma on hyvin hierarkinen järjestelmä, eikä yksikään hevonen tottele alamaista. On siis tärkeää, että ihminen on kyseisen lauman johtaja ja näyttää hevosella, että maailmassa on paljon pelottavia juttuja, mutta koska minä en pelkää, sinunkaan ei tarvitse. Vepsän mukaan kuitenkin hevonen on vaikea saada luottamaan ihmiseen, koska ihminen on peto, joka saalistaa. Siksi onkin tärkeää, että ihminen pyrkii tietoisesti ja johdonmukaisesti käyttäytymään kuten hevonen, että hevonen ymmärtää mitä siltä halutaan. Apuvälineinä haluttuun tulokseen käytetään pyöröaitauksessa juoksutusta ja talutusharjoituksia, joissa hevosella luodaan painetta ja kun toivottu käytös saavutetaan, paine hellitetään. Paineella tässä kohtaa tarkoitetaan ennen kaikkea sitä, että hevosella tehdään epämiellyttäväksi ei-toivottu käytös. Kun taas toivottu käytös aiheutta paineen hellittämisen. Paineen ei tarvitse olla fyysistä, vaan se voi olla henkistä, esimerkiksi hevosen lähestymistä tietyllä tavalla pitäisi aiheuttaa painetta ja hevosen reagoinnin. Lyhyesti sanottuna tavoitteena on, että hevonen reagoi ihmisen eleisiin kuten se reagoisi laumassa hevosjohtajaan. Hevosen kuuluisi esimerkiksi juoksuttaessa pyydettäessä kääntyä ympäri kuitenkaan kääntämättä takapuolta juoksuttajaan - johtajaan.
Näitähän piti tietenkin päästä heti kokeilemaan. Vuokrahevoseni on kyllä aina ollut käsiteltäessä äärimmäisen hyväkäytöksinen ja fiksu. Se testaa välillä, kuten poni tammoille on tyypillistä, mutta hänelle ei tarvitse sanoa kuin kerran, että nyt riittää. Oli silti mukava kokeilla mitä mieltä poni on Vepsän talutusharjoituksista ja kumpi meistä oikeasti onkaan johtaja. Kävi heti selväksi, että minähän se pomo olen, vaikka vähän tekisi mieli hangoitella vastaan. Peruutukset narua heiluttamalla onnistui heti, takaosan väistäminen myöskin. Juoksuttaessa vaan poni teki ihan omiaan ja siinä meillä on vielä petraamista. Tosin tallilla ei ollut pyöröaitausta, joten se aiheutti omat haasteensa ja hämmentävät tilanteet ponille. Olen kuitenkin tyytyväinen, että niissä tilanteissa, kun mulla on naru ja riimu niin poni on täysin hanskassa.
Hevosviikko jatkui sitten sunnuntaina Hevoset Stadikalla-tapahtuman merkeissä. Vepsä vilahti sielläkin, mutta luvattu lännenratsastusnäytös oli screeniltä video ja Vepsä istumassa quarter-hevosen selässä. Tämä oli iso pettymys. Muuten tapahtuma kyllä vastasi hevostarjonnalta odotuksia. Saimme nähdä Suomen huippuratsastajia kilparadalla, Suomen huippu-urheilijoita valjakkohevosilla ja Suomen lupauksia kenttäratsastuksen merkeissä. Erityisen iloiseksi meidät sai Sebastian Nummisen kaksoisvoitto. Hän todellakin ansaitsi voittonsa siistillä ja eleettömällä ratsastuksella. Valitettavan usein kuin esteratsastuskilpailussa näkee, että ratsastajan päätavoite on kestää hevosen selässä, ei ratsastaa hyvin. Kyllähän sitä jeesusteipillä satulassa kestää ja tarpeeksi hyvällä ja kalliilla hevosella esteistä yli pääsee, mutta kaunista katsottavaa se ei välttämättä ole. Sebastian Nummisen meno oli kuitenkin miellyttävää ja siistiä katsottavaa.
 |
| Alpakka-vauva Hevoset Stadikalla kotieläinnäyttelyssä |
Sellaisia hevoshommia ollut viime aikoina. Tänään on edessä synttärijuhlat ja huomenna hevosten Match Show.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti