Ei ole tullut pitkään aikaan kirjoteltua ihan vain kuulumisia, niin ajattelin lauantai-illan kunniksi vähän kertoilla mitä meidän elämään noin yleisellä tasolla. Mitään ihmeellistä ei kyllä ole tapahtunut ja siksihän mitään ei ole tullut kirjoiteltuakaan. Olen todellakin vain nautiskellut, kun voi tehdä mitä haluaa miettimättä, että työnteko rajoittaa vapaa-aikaa. Tässä on ollut aikaa myös miettiä mitä elämältä haluaa - siihen en kyllä ole vielä vastausta saanut.
Me melkein jo muutettiin Helsinkiin, kun sain sieltä työtarjouksen. Lopulta kuitenkin jouduin siitä kieltäytymään, koska palkka ei vastannut odotuksiani ja heidän tarjoama palkka oli niin pieni, ettei olisi eletty sillä suuressa kaupungissa. Oman yrityksen perustaminen on kokoajan mielessä, mutta vielä ei olla löydetty liiketilaa tai sopivaa kaupunkia. Jatkokoulutustakin ollaan harkittu ja kouluihin haettu. Elämä on tällä hetkellä - edelleen - niin keskeneräinen ja kysymysmerkeillä, että päätettiin rauhoittaa tilanne ja odottaa kesän yli. Nyt onkin sitten muutaman kuukauden mittaisia töitä tiedossa useampiakin, eli täydellistä meille. Kesän aikana kuitenkin saadaan tietää kouluista ja syksyllähän ne koulutusohjelmat sitten alkaisi. Sitten voidaan miettiä minne lähdetään ja mitä tehdään. Ensimmäisenä vaihtoehtona on jäädä Suomeen, mutta jos tilanne täällä vaikuttaa huonolta, otetaan suunnaksi Turkki. Mutta nyt ei ole syytä mennä asioiden edelle. Nyt pitäisi päättää minkä työn ottaa vastaan.
Sellaista meille tällä kertaa, neiti Oloneuvos jatkaa oleilua ainakin vielä jonkun aikaan. Oon muuten aina ihmetelly, että miten muka työttömällä voi olla kiire, mutta en ihmettele enää. Mitään ei kerkeä tekemään, kun kokoajan on jotain muuta puuhaa! Ymmärrän, kun sanotaan, että pitäisi päästä töihin lepäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti