Mitä kuuluu...

Siitä on vissiin tuhat vuotta, kun oon viimeksi kirjottanu tänne yhtään mitään, mutta oon muka ollut hyvin kiireinen. Enemmän ehkä johtuu siitä, että ollu tosi väsyny, enkä ole jaksanut ajatella oikeesti mitään muuta kuin töitä, nukkumista, talleilua ja nukkumista. Luulin, että tästä talvesta selviää ilman sellasta pohjatonta väsymystä, mikä on tullut väistämättä joka talvi. Pitkälle pääsinkin, mutta nyt se sitten iski. Valoisia kesäöitä odotellessa.

Mulla on ollut paljon ajatuksia ja ideoita mistä voisin kirjottaa ja mistä haluan kirjottaa, mutta en vaan sitten ole kirjottanu. Nyt niitä ajatuksia on sitten liikaa, enkä vaan voi kaikkea laittaa enkä halua myöskään jättää jotain oleellisempaa jonkun toisen asian takia. Istanbulin reissustakin on vielä kertomatta ja siitäkin on jo yli kuukausi. Ehkä se loppu vaan nyt sit jää sikseen. Muutakin kaikenlaista olisi ollut mitä olisin voinut jakaa, jos olisin ollut reippaampi. Tässä sen näkee miksi pitäisi postailla useammin :D

Pieni tilanne katsaus kuitenkin.

Saan tänä vuonna joulun jo monta päivää normaalia aikaisemmin, kun Murat tulee jouluksi kotiin tiistaina! Kerkesin jo huolestua, että se ei pääse tulemaan tai ei halua tulla tai jotain ja joulusta olis tullu tosi outo, mutta onneks näin ei käyny. Sitä paitsi Murat odottaa joulua kanssa, koska se tykkää lahjoista. Meidän jouluhan ei koskaan ole ollut mitenkään kristillinen joulu, vaan ollaan joulun suhteen hyvin maallisia ja pakanallisia. Pääasia on hyvä ruoka ja yhdessä olo koko perheen kanssa. Veljen vaimo tossa väläytteli, että mahdollisesti viettäisivät joulua hänen perheensä kanssa ja mulle iski melkein paniikki. En mä osaa olla joulua ilman mun isoveljeä!  Nyt kuitenkin mennään kaikki äitin luokse, eli ei tarvitse panoikoida. Katsotaan sitten ensin vuonna ollaanko mekään edes Suomessa!



Murat palaa takaisin Turkkiin ennen Uutta vuotta, mutta 10 yhteistä päivää meille kuitenkin jää. Murat tulee kyllä takaisin sitten helmikuun alussa, koska me ollaan nyt muutettu suunnitelmia sen verran, että koitetaan vielä kerran Suomessa. Jos ei vieläkään onnistu, niin sitten kesällä lähdetään Turkkiin molemmat.  Kevät tuo tullessaan nyt joka tapauksessa muuton vielä idemmäksi ja muutenkin elämään tulee muutoksia, mutta niistä sitten lähempänä, kun on suunnitelmat tarkentuneet.

En malta odottaa tiistaihin asti, vaikka mulla on vielä hirveesti tekemistä. Lahjat pitää paketoida ennen kun Murat tulee nuuskimaan tänne ja siivotakin vissiin voisi. Joulukoristeet laittelin jo viikko sitten. Tärkeintä nyt ois vissiin siivota mun vaatekaappi, että saisin mun vaatteet pois Muratin kaapista... mission impossible.